Keskisuomalaisen ja sen edeltäjien poliittinen kehitys on kulkenut 1870-luvulta suomalaiskansallisen, nuorsuomalaisen, edistyksen sekä maalaisliittolais-keskustalaisen linjan kautta lopulta vuodesta 1986 eteenpäin puolueista riippumattomaksi keskustalaiseksi sanomalehdeksi. Keskisuomalainen nousi toisen maailmansodan aikana maakunnan valtalehdeksi ja vuonna 1999 lehden levikki oli yli 76 000 kappaletta. Vuonna 1993 lehti kohosi viidenneksi suurimmaksi päivittäin ilmestyväksi sanomalehdeksi. Uuden Suomen lopetettua syksyllä 1991 Keskisuomalaisesta tuli maan vanhin suomenkielinen sanomalehti. Se on jopa yhtäjaksoisesti ilmestynyt.

The original paper, called Keski-Suomi and published by Heikki Fabian, was first issued on January 7th, 1871. In 1917 Keski-Suomi was incorporated with its greatest rival, Suomalainen, and the new paper was given the name of Keskisuomalainen. The paper was issued six times a week and had an initial circulation of just a few thousand. However, publishers of a newspaper called Saarijärven Paavo bought Keskisuomalainen in 1932, and during the second world war it became a leading Provincial paper. Today, Keskisuomalainen is the oldest newspaper still in existence. Jyväskylän ensimmäiset lehdet Keskisuomalainen ja sen edeltäjät Keski-Suomen ja Keskisuomalaisen päätoimittajat Keskisuomalaisen liikemerkit Kuvio Keskisuomalaisesta lehdistöstä vuosina 1864-2000. Figure of press of Central Finland from 1864 to 2000. (6 kt) (11 kt) Lähde: Tommila, Päiviö, Keski-Suomen lehdistön historia 1864-1885, 1. osa., Jyväskylä 1970. Lisäykset Jorma Hytösen. Jyväskylän ensimmäiset lehdet Ensimmäinen Jyväskylässä ilmestynyt lehti oli Koti ja koulu (1864-1866). Sen perustamisen taustalla vaikutti vahvasti seminaarin ensimmäinen johtaja Uno Cygnaeus (1810-1888), joka oli saanut 1850-luvun puolivälissä tehtäväkseen suunnitella kansakoululaitoksen perustamisen maahan. Vuonna 1861 hän julkaisikin tästä ehdotuksen, jonka yksi seuraus oli seminaarin perustaminen Jyväskylään. Toimiessaan seminaarin johtajana (1863-1969) Cygnaeus keskittyi toisaalta opettajien kasvattamiseen ja toisaalta kansakoululaitoksen puolesta puhumiseen. Näiden tulisi kuulua myös seminaarin koulutusohjelmaan ja niiden ajamiseksi olisi perustettava seminaarin opettajien toimittama kasvatusopillinen aikakauslehti. Tämä toteutuikin ja käytännössä Jyväskylän ensimmäisen lehden perustivat kolme seminaarin lehtoria: Nestor Järvinen (uskonto), Jaako Länkelä (suomen kieli) ja Olai Wallin (historia). Hengeltään Koti ja Koulu oli kansallinen ja tyypiltään enemmän aikakaus- kuin uutis- ja ilmoituslehti. Toinen Jyväskylässä ilmestynyt lehti oli piirilääkäri Wolmar Styrbjörn Schildtin (1810-1893) julkaisema ja toimittama Kansan Lehti (1868-1870). Schildt oli vuosikymmeniä kirjoittanut aktiivisesti lehtiin ja suomenkielinen lehdistö oli ollut hänen mielenkiintonsa kohteenaan. Kilpisen nimellä hän oli tunnettu fennomaani koko maassa, joten lehden perustamiseen oli kokemusta. Yksi syy lehden syntyyn saattoi olla myös Koti ja Koulu -lehti, jonka nuoret toimittajat olivat astuneet hänen toimialueelleen. Edeltäjäänsä selvemmin Kansan lehti oli sanomalehti. Se oli myös kansanvalistuksellinen ja sitä leimasi voimakas uskonnollisuus. Lehti teki merkittävän työn tuomalla esille ja täsmentämällä Keski-Suomen maakunnan käsitteen. Molemmat ensimmäisistä lehdistä toimivat vain kaksi vuotta. Ensimmäinen lopetti toimintansa kirjanpainajan kuolemaan, toinen toimittajan kiireeseen ja kyllästymiseen. Jyväskylä ei kuitenkaan jäänyt ilman lehteä, sillä vuonna 1871 aloitti toimintansa Keski-Suomi, nykyisen Keskisuomalaisen edeltäjä. Keskisuomalainen ja sen edeltäjät Kuvio Keskisuomalaisesta, sen edeltäjistä sekä siihen sulautuneista ja eronneista lehdistä. Figure of the newspapers which have merged with and separated from Keskisuomalainen. (3 kt) (6 kt) Keski-Suomen perusti nuori liikemies Heikki Fabian Helminen (1847-1892) ja lehden ensimmäinen numero ilmestyi 7.1.1871. Tuolloin Suomessa ilmestyi 19 muuta sanomalehteä. Lehti oli voimakkaasti suomalaiskansallinen (fennomaani). Erityisesti tämä näkyi kielikysymyksessä 1880-luvulla, kun lehti tuomitsi ruotsinkieliset pyrkimykset hidastaa kehitystä. Kyseisellä vuosikymmenellä lehteä voitiinkin kutsua kielipoliittiseksi puoluelehdeksi. Alkuvuosina lehdessä oli ollut myös voimakas kasvatusopillinen sävy. Valistushenki näkyi myös maataloutta koskevissa kirjoituksissa, kun viljelijöitä yritettiin suunnata enemmän karjatalouteen. Keski-Suomi oli myös ulkomaan uutislehti. H. F. Helminen oli monipuolinen, mutta liian moniin asioihin innostuva liikemies. Liiketoimien vaikeudet johtivat vuonna 1885 hänet luopumaan lehdestä puolentoista vuosikymmenen kustantamisen jälkeen. Lehteä ei lakkautettu, vaan se siirtyi kaupan jälkeen varta vasten perustetulle Sanomalehden Osakeyhtiö Keski-Suomelle. Lehden nimi pysyi samana, mutta omistajanvaihdoksen jälkeen vuonna 1886 sen linja muuttui. Lehti ajoi radikaalia kielipolitiikkaa ja uusia yhteiskunnallisia aatteita. Siitä tuli nuorsuomalaisten ryhmän ensimmäinen pää-äänenkannattaja vuosiksi 1886-1889. Päivälehden perustaminen tiputti kuitenkin Keski-Suomen muiden sanomalehtien joukkoon, jonka jälkeen sen merkitys rajoittui maakuntaan. Lehti sai aseman menetyksen lisäksi kilpailijan vuonna 1889 Suomalaisesta, joka myöhemmin yhtyi Keski-Suomen kanssa nykyiseksi Keskisuomalaiseksi. Myös nuorsuomalaisten leirin sisällä oli erimielisyyksiä. Kun Keski-Suomi joutui nuorsuomalaisten "oikeiston" käsiin, niin nuorsuomalaisten "vasemmisto" perusti lyhytaikaisen Keski-Suomen Sanomat (1911-1913). Keski-Suomi -lehti kuitenkin kasvoi ja sen ilmestymistaajuus myös tiheni. Siinä missä vanhasuomalaiset oli koettu kilpailijaksi, tapahtui uuden sortokauden ja vasemmiston taholta koetun uhkan seurauksena lähentymistä vuonna 1917. Tuo vanhasuomalainen lehti, johon nyt lähennyttiin oli vuonna 1899 perustettu Suomalainen - uskonnollinen, valtiollinen ja taloudellinen kansanlehti. Lehden perustamisen takana oli ollut eräiden Keski-Suomen lehtiyhtiön osakkaiden tyytymättömyys nuorsuomalaisiin toimittajiin sekä näiden kirkon arvosteluun ja perinteisiä arvoja vastaan kohdistettuihin kiivaisiin kirjoituksiin. Kyseessä oli siis vanhasuomalaisten vastaveto eli oman lehden perustaminen. Lehden omistajaksi tuli em. Jaako Länkelä, joka oli ollut perustamassa Jyväskylän ensimmäistä lehteä, Kotia ja Koulua. Suomalaisen tilausmaksu pidettiin alhaisena, jotta varattomatkin pystyisivät sitä tilaamaan. Täten lehti saavuttikin kilpailijaansa Keski-Suomea suuremman levikin ja lehti levisi myös maakunnan ulkopuolelle. Vuoteen 1907 saakka Suomalainen oli yksityisomistuksessa, mutta silloin muodostettu Sydän-Suomen Sanomalehti Osakeyhtiö osti lehden ja sai sen kiinteämmin puolueen valvontaan. Nuorsuomalaisen Keski-Suomen ja vanhasuomalaisen Suomalaisen yhdistymisen taustalla on loppujen lopuksi nähtävä valtakunnan politiikassa tapahtunut muutos. Venäläisiä vastaan harjoitettu myöntyväisyyspolitiikka ei tuonut tulosta, mutta ei myöskään perustuslaillisuus. Venäläistämistoimet jatkuivat edelleen. Vuoden 1917 eduskuntavaaleja varten yritettiin perustaa vanha- ja nuorsuomalaisista "uuspuolue", nk. kansanpuolue porvarillisen enemmistön saamiseksi eduskuntaan. Keski-Suomessa porvariryhmien yhteistyö sujui hyvin, kunnes maalaisliitolaiset vetäytyivät yhteistyöstä. Tämä merkitsi uuden lehden ilmestymistä, kun maalaisliittolainen Saarijärven Paavo alkoi ilmestyä vuoden 1918 alusta. Ero lujitti kuitenkin vanha- ja nuorsuomalaisten vaaliyhteistyötä, ja samalla nousi esiin kysymys Keski-Suomen ja Suomalaisen yhdistämisestä. Lokakuun kokouksessa puolueiden välinen raja päätettiin poistaa sekä yhdistää lehdet uuden osakeyhtiön nimiin. Yhdistymistä helpotti tukeutuminen yhteistoimintajärjestön eli kansanpuolueen ohjelmaan, jolloin puolueiden omat, vanhat ohjelmat voitiin jättää syrjään. Uuden lehden, Keskisuomalaisen, ensimmäinen numero ilmestyi 3.1.1918 samannimisen osakeyhtiön julkaisemana. Yhteistyö sujui ainoastaan kevään 1918 ajan, sillä suomalaiset puolueet tulivat keskenään toimeen vain yhteistä vihollista vastaan. Vapaussodan jälkeen esiin nousi jälleen uusia puolueita erottavia kysymyksiä, joista tärkein oli valtiomuotokysymys. Ristiriidat johtivat jälleen suomalaisen puolueen kahtiajakautumiseen joulukuussa 1918. Nuorsuomalaisista muodostui edistys- ja vanhasuomalaisista kokoomuspuolue. Vuosina 1919-1922 Keskisuomalainen muuttui edistyspuolueen äänenkannattajaksi. Kokoomuslaiset yrittivät hankkia lehden osake-enemmistön, mutta epäonnistuttuaan perustivat kilpailevan sanomalehden, Sisä-Suomen (1924-1951) äänenkannattajakseen. Keskisuomalainen menestyi hyvin, ja 1920-luvun lopulla se rakensi sekä kirjapainorakennuksen että sen aikaisissa oloissa mahtavan viisikerroksisen asuin- ja liiketalon kivestä Jyväskylän Kauppa- ja Gummeruksenkadun kulmaan. Lisäksi lehti hankki rotaatiopainokoneen vuonna 1929. Kun maailmanlaajuinen lama iski, niin lehti ajautui vararikkoon ja myytiin painoineen maalaisliittolaisen lehden tukiyhtiölle. Tuo yhtiö oli Oy Keskimaa , joka julkaisi Saarijärven Paavoa. Tämän lehdenhän olivat perustaneet maalaisliittolaiset vuonna 1917 erottuaan porvariyhteistyöstä suomalaisten puolueiden kanssa. Eroamisen ja oman lehden perustamisen takana oli puolueen nopea leviäminen 1910-luvun lopulla. Saarijärven Paavo oli tiukasti maalaisliiton puoluelehti. Kustantajan, Saarijärven Paavo Oy:n taloudellinen asema pysyi kuitenkin heikkona. Vaikeudet johtivat Oy Keskimaa -tukiyhtiön perustamiseen vuonna 1926, jonka jälkeen lehti menestyi paremmin. Kauppa merkitsi Saarijärven Paavon nimen lakkauttamista, ja sen viimeinen numero ilmestyi 6.8.1932. Saarijärven Paavon toimitus siirtyi kokonaan uuden Keskisuomalaisen palvelukseen, kun vanhan Keskisuomalaisen toimituksesta jatkopestin sai vain kaksi toimittajaa. Lehti jatkoi ilmestymistään maalaisliittolaisesti painottuneena keskustalehtenä. Sitä ei muutettu Saarijärven Paavon kaltaiseksi puoluelehdeksi, koska maalaisliitto ei enää tarvinnut levitäkseen taisteluorganisaatiota vaan uutislehden. Kyseisenä vuonna virisi lehden palstoilla jälleen voimakkaana keskustelu oman läänin perustamisesta. Pulakauden mentyä ohi Keskisuomalaisen tilaajamäärä alkoi kasvaa kohti sotavuosia. Tehokas toimitus ja kirjapaino olivat avainasemassa kasvavien sotauutisten tarjonnassa. Lisäksi Keski-Suomeen sijoitettu karjalainen ja taustaltaan maalaisliittolainen siirtoväki hyväksyi lehden omakseen. Sodan jälkeen vuonna 1945 Keskisuomalaisen levikki oli 30 000 kappaletta, ja 1970-luvulle tultaessa se kaksinkertaistui. Kilpailijoista Keski-Suomen Iltalehti lopetti toimintansa vuonna 1970, joten Keskisuomalaisella ei enää ollut kilpailijoita. Em. kilpailija oli vaihtanut kolmasti nimeään: Sisä-Suomi (1924-1951), Jyväskylän Sanomat (1951-1961) ja Keski-Suomen Iltalehti (1962-1970). Keskisuomalaisen poliittisessa linjassa tapahtui viimeinen muutos vuonna 1986, kun se julistautui puolueista riippumattomaksi keskustalaiseksi sanomalehdeksi. 1970-luvulla Keskisuomalainen oli maamme kymmenen suurimman päivittäin ilmestyvän sanomalehden joukossa, ja vuonna 1993 lehti kohosi viidenneksi suurimmaksi. Uuden Suomen lopetettua syksyllä 1991 Keskisuomalaisesta tuli maan vanhin yhtäjaksoisesti ilmestynyt suomenkielinen sanomalehti. Keski-Suomen ja Keskisuomalaisen päätoimittajat Heikki Fabian Helminen 1871-1873, 1881-1885 J. F. Canth 1874-1875 K. J. Gummerus 1876-1877, 1880 K. J. Högman 1878-1879 Juhani Aho 1886 Eero Erkko 1887-1889 Teuvo Pakkala 1890-1891 Kaarlo Forsgren (Korpilahti) 1891-1892 Kyösti Kanniainen 1893-1906 Waltteri Wuorelainen 1906-1910 K. A. Järvi 1910-1912 Heikki Hyppönen 1913-1918, 1919-1928 Antero Selänne 1918-1919 Torsten Kaukoranta 1928-1932 Anttoni Takala 1932-1947 Martti Emanuel Juusela 1947-1973 Heikki Juusela 1973-1975 Erkki Laatikainen 1975- Keskisuomalaisen liikemerkit Keskisuomalaisen perustamisesta vuoteen 1985 saakka lehdestä käytettiin vain KSML-lyhennettä. Vuonna 1985 yhtiön nimessä OY siirtyi edestä taakse ja pari kuukautta tuosta tapahtui näkyvämpi muutos eli yhtiö, lehti ja painotalo saivat liikemerkin. Suunnittelijana oli professori Kyösti Varis, kansainvälisesti arvostettu ja tunnettu julisteiden ja liikemerkkien suunnittelija. Liikemerkki symboloi paperiratoja, viestinnän kulkua ja eteenpäin suuntautuneisuutta. Liikemerkki otettiin käyttöön vuonna 1986 lehden 125-vuotisjuhlan kunniaksi. Vuonna 1996 merkki korvattiin Pekka Ruokolaisen (mainostoimisto BBDO) suunnittelemalla uudella liikemerkillä, joka symboloi avointa viestinvälitystä, kehitystä, uusiutumista, keskisuomalaista luontoa, vettä ja metsää.